Venäläisen kirjaston myöhempiä vaiheita

1990-2000-luku

Vuosikymmen oli Suomessa venäläisten ns. uuden aallon saapumisen aikaa. Tilanne muuttui oleellisesti, sillä siinä kun v. 1980 Suomen Tilastollisessa Vuosikirjassa venäjänkielisiä oli vain 1.489, joista suuri osa oli ilmeisestikin suomalaisten neuvostoliittolaisia vaimoja, määrä kasvoi nopeasti kymmenillä tuhansilla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomeen siirtyi myös venäjää puhuvia inkeriläisiä ja muita maahanmuuttajia. Heidän joukostaan löytyi kirjastolle uusia käyttäjiä. Kirjaston hoidossa avusti pitkän aikaa Ljudmila Jakovlena. V. 1998 pitkäaikainen vastaava kirjastonhoitaja ja johtokunnan jäsen Maria Gardner siirtyi ajasta ikuisuuteen täytettyään 90 vuotta. Hänen kunniakseen yhdistys painatti esitteen ”Helsingin Venäläinen kauppiasyhdistys 1918-1998). Kirjastoa hoiti tämän jälkeen Veronica Shenshin, jolla oli kirjojen järjestelyssä apunaan jo useita henkilöitä. Kirjasto oli avoinna kerran viikossa, kesäisin se oli suljettu, kuten ennenkin. Yhdistyksen 80-vuotisjuhlan yhteydessä saatiin Venäläiseltä Kulttuuri-Demokraattiselta liitolta 298 teoksen lahjoitus, ja puheenjohtaja Leo Vladimirov lahjoitti Maria Gardnerin kirjajäämistön, n. 200 teosta.

Vuonna 1999 jäsenmäärä nousi 52:een, ja kirjastossa kävijöitäkin oli enemmän kuin ennen, 239. Seuraavana vuonna jäsenten määrä kasvoi jo 72:een, mikä pysyikin sodanjälkeisen ajan ennätyksenä. Kirjastonhoitaja Veronica Shenshin laati yhdistyksestä ja sen kirjastosta artikkeleita Pietarissa että New Yorkissa ilmestyneisiin julkaisuihin. Yhdistys lisäsi myös muuta jäsenistölle suunnattua kulttuuritoimintaa.

1990-2000-lukujen vaihteessa kirjastossa oli noin 16.000 nidettä. Kirjaston kokoelmia ryhdyttiin luetteloimaan tietokonepohjaisella järjestelmällä. Kirjastonhoitajana toimi Anna Kuivanen. Yhdistyksen säännöt uusittiin. Oleellista on, että 12. pykälä muotoiltiin siten, että yhdistystä mahdollisesti purettaessa jäljellä oleva omaisuus luovutetaan ensisijaisesti Venäläisen Hyväntekeväisyysyhdistys ry:lle tai muuhun tarkoitukseen, joka edistää Suomen venäläistä perinnettä.

2000-luvun loppua kohti tultaessa kävi selväksi, että rapistuneen asunnon renovointi tulisi yhdistykselle ylivoimaiseksi. Kirjoja oli lisäksi kasaantunut suunnitelmattomasti. Päätettiin karsia mm. muun kuin venäjänkieliset niteet ja kaksoiskappaleet. Talkoovoimin luetteloitiin ja järjestettiin kirjastoa. V. 2012 yhdistys möi Maneesikadun huoneistonsa ja siirtyi vuokralaiseksi Rialtonkuja 4:ään Venäläisen vanhainkoti Helenan viereen rakennettuun kerrostaloon, jota hallinnoi Venäläinen Hyväntekeväisyysyhdistys. Myyntihinnalla ostettiin kolme yksiötä, joista saatava vuokra kattaa uuden huoneiston kulut. Kirjamäärää oli edelleen vähennettävä, kun käytössä oli nyt 2 huonetta – toisaalta kirjoja tuli lisää Venäläisen Hyväntekeväisyysyhdistyksen kirjastosta, josta Kauppiasyhdistys sai suuren osan. Järjestelyjen johdosta kirjasto oli kauan suljettuna. Toiminta alkoi virallisesti kesäkuussa 2012.

Yhdistyksen johtokunta on pysynyt samana koko 2000-luvun. Jäsenmäärä on vähentynyt 90-luvusta, samoin lainaajien määrä. Toivottavaa on, että kirjaston nyt taas avauduttua yleisölle sinne löytävät entiset ja uudetkin lainaajat.